Rehellinen Pu'erin, hevosen heinän, tuoksu. Aurinkoinen aamu ja viisi minuuttia rauhoittavaa Be yourself affirmitaatiota  (https://www.youtube.com/watch?v=2KWRXuYXekg), koko päivä aikaa tehdä töitä tässä ihanassa teehuoneessa. Muistutus siitä, että elämä ei ole aina helppoa, ja se on täysin ok. Mielessä on pyörinyt kaikenlaista viimeaikoina, niin hyvässä kuin pahassa. Oikeastaan kaikki lienee lähinnä stressiä tulevasta, siitä kuinka onnistuu kurssin opettajana ja työnhakijana väitöskirjapaikkaa varten. Ensi viikon torstaina oleva haastattelu ei oikeastaan pelota, mikä on sinänsä hyvin ennenkuulumatonta. Syynä tähän saattaa hyvinkin olla se, että nyt samaan aikaan pitäisi edelleen valmistella kurssia. Samaan aikaan siis monta jännittävää asiaa meneillään, mutta vielä en ole menettänyt yöuniani. Haastatteluun menen hyvillä mielin, sain sellaisen käsityksen että minusta huikannut henkilö oli suositellut minua mukavan oloisesti, mikä auttaa varmasti ja lisää varsinkin luottoa omaan itseeni. Oikeastaan tämän väitöskirjapaikan saaminen olisi monilta osin miltei lottovoitto. Tietenkään en voi tietää että kuinka monen kanssa kilpailen, mikä aiheuttaa pientä huolta, mutta olen ainakin jollain tasolla päättänyt olla murehtimatta itsestä riippuvia asioita ainakaan näin etukäteen. Pää täytyy pitää kylmänä, kunhan teen parhaani ja menen päivä kerrallaan niin kaiken luulisi menevän hyvin. 

En ole varmaan koskaan tarpeeksi valmis, jos minulta kysyttäisiin että milloin olen lukenut kurssini asioita tarpeeksi. Kaikelle täytyy pistää raja, minkä takia teen luentodiat loppuun tällä viikolla ja jätän yhden viikon vain ja ainoastaan itse luennoinnin ja demojen läpikäymiseen. Sillä tavalla koen olevani hyvin valmistautunut ja tarpeeksi itsevarma vapautumaan opetustilanteissa. Kaikki tulee menemään hyvin, tiedän sen.