Tammikuun neljäs. Ei varsinaisestikaan mikään oikea juhlimisen paikka, mutta olen silti tehnyt itselleni ruokaa jota nautin kera punaviinin, kynttilän sekä musiikin. Tämän oman hienon mutta pienen hetken syynä lienee se, että tunnen rakkautta sekä suurta helpotusta. Olen nyt vihdoin filosofian maisteri ja sen verran terve että voin nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä ennen Kuopioon siirtymistä ja väitöskirjatöiden aloittamista. Kurssikiireitä riitti aivan joulukuun 22. päivään asti, ja ajoittain mietin että saanko viimeisiä tehtäviä tehtyä ollenkaan ennen vuodenvaihdetta, niinkuin olen itselleni sekä muille luvannut. Olin luvannut osallistua juttuihin jotka olivat parilla viimeisellä viikonlopulla ennen jouluaattoa, mikä sai mielenrauhani järkkymään ja stressitasot nousemaan tähtiin. Päivät olivat pitkiä ja ihmiset ympärillä katosivat lomille. Havahduin siihen etten ollut kerennyt edes salille kuin satunnaisesti, jonkinasteisesta säännöllisyydestä oli varmaan kaksi kuukautta aikaa. Liikkumattomuus sai mielen mustaksi, niinkuin on käynyt miljoona kertaa ennenkin, ja se heijastui syömiseen. Kun sain tehtyä ja palautettua viimeisetkin tehtävät, kaikki stressi tuntui katoavan ja olin suunnattoman helpottunut sekä iloinen. Enää tarvitsi vain odottaa tutkintotodistusta, sitä odotellessa voisin ruveta taas treenaamaan ja nauttia joulusta, syntymäpäivästä sekä joulusta. Seuraavana päivänä tuli kurkkukipu, jouluaattona muut flunssaoireet sekä itselleni epätyypillisen korkea kuume. Joulupäivä vietettiin päivystyksessä antibiootteja hakiessa, kun kaiken päälle tuli vielä bakteeri-infektio. Miltei koko loma meni sitten kipeänä ollessa, kipeäksi tuli myös parempi puoliskoni perheenjäsenineen. Tämä on sitten varmaan sitä tunnollista sairastamista lomalla, juuri kun kerkesi ajatuksissaan pohtimaan sitä että kohta on vuosi siitä kun on ollut minkäänlaisia flunssan oireita. Tietysti vähän harmittaa kun aika meni enemmän tai vähemmän sohvalla nukkumiseen ja särkylääkkeiden syömiseen, mutta sitä se elämä on. 

Kuumehoureista huolimatta maailma makaa nyt hyvin. Hain eilen tutkintotodistukseni, viikonloppuna juhlitaan valmistumista pienellä sukulais- ja ystäväporukalla ja rakastan avomiestäni edelleen hyvin paljon. Vaikken varsinaisestikaan perusta uudenvuodenlupauksista, koen vuoden vaihtumisessa siltikin olevn jonkinlaista taikaa. Voin tarkastella sitä miten vuosi on mennyt, miltä tuntuu ja minkä haluaisin olla toisin. Tehdä katsauksen arvoihini ja pohtia ovatko ne muuttuneet ja toiminko niiden mukaisesti arjessani. Olla kiitollinen kaikista niistä asioista joita olen elämässäni kohdannut kuluneen vuoden aikana. Vuosi 2016 on ollut hyvin erilainen ja tietyllä tavalla raskas, mutta hyvää on ollut paljon enemmän; Vaikka poikaystäväni oli pari kuukautta pois Suomesta, pääsin käymään hänen luonaan, sain suoritettua farmasian perusopinnot etänä, treenasin, sain työharjoittelun tehtyä sekä kesätyöpaikan Ruotsista, gradu valmistui hyvällä arvosanalla ja väitöskirjapaikkakin tuli. Paljon on tapahtunut ja paljon tulee tapahtumaan todennäköisesti myös seuraavanakin vuonna. Koska vietän arkipäivät enimmäkseen muualla kuin siellä missä parempi puoliskoni asuu, pitää tehdä töitä sen eteen että näemme mahdollisimman usein ja jaksamme muutenkin.  

Toivottavasti teidän vuotenne on vaihtunut hyvissä merkeissä :)