Ensin näytti siltä, ettei El Imperian kehoa noin vaan huiputeta, sillä ensimmäinen herätys oli tuttuun tapaan varttia vaille kuusi aamulla. Onneksi sai ihan luvan kanssa todeta itselleen että ehei, nyt on kuules vapaapäivä ja univelkojen poisnukkumisen suorastaan pitää jatkua. Kahden tunnin päästä saikin sitten jo levänneen oloisena todeta, että nyt saa päivä viimein alkaa. 

Vaikka sääennusteen mukaan Uppsalassa ei pitäisi sataa päivän aikana, aamu alkoi silti sateisena. Jotenkin tympäisi ja melkein ahdisti yksinäisyys: Ulkona sataa ja Studentstaden vaikuttaa autiolta, mutta olisi kiva mennä jonnekin ettei koko juhannus menisi yksin kämpillä möllöttämiseen. Koska Suomeen lähtöön on enää kaksi viikkoa (<3 <3 <3 <3), niin nyt möllöttämisen on jäätävä vähemmälle jos meinaa nähdä yhtään ympärillä olevaa Ruotsia. Sade sai kuitenkin miettimään, että onko mitään iloa lähteä mihinkään. No totta hemmetissä on, vaikka ulkona sataa niin aikaisempana viikonloppuna mentiin kuitenkin Tukholmaan asti sateesta huolimatta. Ymmärsin, ettei päivästä ei todellakaan tule hyvää, jos päätän ikävän kourissa jäädä hajoilemaan yksin neljän seinän sisään, joten eikun eikun kone auki aamupalan ohessa ja tarkastamaan Google Mapsista että kuinkas kaukana se Gamla Uppsala onkaan. 

Aamu meni jälleen hitaan kaavan mukaan, mutta jonkin ajan päästä löysin kuitenkin itseni bussipysäkiltä ja hetken päästä Gamla Uppsalan pihasta. Täytyy heti tässä vaiheessa tunnustaa, etten ollut ollenkaan etukäteen tietoinen siitä että mitä kohteesta löytyy tai että onko siellä minkäänlaisia häppeninkejä tänään (Go with the flow tai jotain), mutta koska ihmismassa poistui määrätietoisen oloisena pois bussista kohti jotain, niin päättelin että seuraamalla näitä päädyn kyllä jonkinlaiseen ajanviettokohteeseen. 

 

13397456_1069896963080378_174374304_n.jp

 

20160624_123452.jpg

 

Hetken päästä totesin, että ihmiset suuntasivat Disagårdeniin, open-air museoon jossa on juhannuksen aikaan ilmeisesti yhtä jos toista häppeninkiä. Paikalla oli yllättävän paljon ihmisiä, niin turisteja kuin ilmeisesti paikallisiakin ihan vaan piknikillä nurmikolla. Kerkesin tervetuloa-puheeseen, minkä jälkeen kävijöille soitettiin musiikkia ja ihmisiä tanssitettiin isossa piirissä. Hetken aikaa kuunneltuani musisointia päätin käydä vanhat rakennukset läpi ja suunnata sitten "Kuninkaallisille kumpareille" (Royal mounds). 

 

13402241_1544686089172977_945215751_n.jp

 

13525390_814032605397660_1744243182_n.jp

 

Gamla Uppsala oli kokonaisuudessaan varsin ihastuttava paikka, mutta erityisesti rakastuin näihin Kuninkaallisiin kumpareisiin. Tämä voinee johtua siitä, että olen jonkin verran harrastellut valokuvausta omaksi iloksi, ja rakastan erityisesti luontokuvausta. Maisemat olivat juurikin sellaisia, joita olisin halunnut ikuistaa Nikonillani, mutta koska se on jätetty kokonaan reissusta pois niin piti tyytyä puhelimeen ja vain mielessään pohtia, että miltähän nämä näyttäisivät järjestemäkameralla otettuina ja hieman Photarilla paranneltuina. Aivan mieletön paikka, silmät ja sielu todellakin lepäsivät. 

 

13473142_913722788736177_1949115708_n%28

 

13413361_261264854236175_2103419044_n.jp

 

13423010_1748598278717446_473926640_n.jp

 

13423561_146231475785050_485471617_n.jpg

 

Koska nälkä alkoi painaa ja miltei heikotus häämöttää, niin suoraan pieneltä kävelyretkeltä suunnattiin sitten vielä Odinsborgiin, jossa oli luvassa kansalaatin ja skonssin nauttimista. Reissaaminen on ihanaa, kun oma gluteeniton ruokavalio ei ole matkakohteessa ongelma, vaan voi huoletta tulla ja mennä ja luottaa siihen, että saa itselleen käypää ruokaa eikä tarvitse pelätä gluteenivahinkojen jälkiseurauksia. 

Selostus päivästäni jää nyt aika torsoksi, mutta oleellisin lienee kuitenkin tullut esiin: Gamla Uppsala on käymisen arvoinen paikka ja oikein hyvä parannuskeino yksinäiseen juhannukseen Uppsalassa. Vaikka olisi ollut mukavampaa olla paikan päällä miehekkeen kanssa, niin yksin ei suinkaan tarvitse olla Disagårdenissa juhannusaattona. Nyt El Imperia palailee parantelemaan taatelikrapulaansa (Joo, kerran ostin ICAsta tuoreita taateleita ja nyt sorruin jo toisen kerran. Käsittämätöntä miten niin suuren määrän saa tuhottua suhteellisen lyhyessä ajassa, hyviähän ne on mutta keho ei tosiaankaan ole tottunut niin tuhtiin tavaraan) ja jatkaa mielessään se lupaus, että tänään ei tehdä töitä tai mitään muutakaan yleishyödyllistä. Nyt on lupa vain olla. Erittäin hyvää juhannusta kaikille!