Syyssade. Tosin vielä ei varmaan saisi puhua syyssateesta, kun eletään kuitenkin vielä elokuuta. Salaa kuitenkin toivon, että tulisi jo syksy väreineen ja sateineen, kynttilöineen ja viltteineen. Ja samaan aikaan kuitenkin toivon, että syyskuu viipyisi. Sain viimeviikolla aika huiman tarjouksen: Sen sijaan, että olisin lukenut koko elokuun rauhassa kirjatentteihin ja tulevaa labrakurssia varten, sain mahdollisuuden pitää syyskuussa olevan pienen aineopintokurssin. Ensin olin tietenkin hämmästynyt, sillä en ollenkaan ymmärtänyt että miksi minulle tarjottiin sellaista mahdollisuutta. Hetken järkeiltyäni ja fiilisteltyäni päädyin siihen, että minua ei oltaisi pyydetty hommaan jos minuun ei uskottaisi. Sitten tulikin epäilys, pystyisinkö todella vetämään kurssin? Pystyisinkö todella astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle ja hankkimaan täysin uudenlaista, arvokasta työkokemusta? Pienen puntaroinnin ja poikaystävän kannustuksen ansiosta vastasin myöntävästi ja otin täysin uudenlaisen haasteen vastaan.

Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta olen päättänyt uskoa itseeni, sillä sehän on yksi niistä elämäni kipupisteistä joista olen päättänyt tehdä selvää. Tiedän kuka minua suositteli kurssin pitäjäksi, tiedän ettei suositusta oltaisi tehty jos minun ei katsottaisi olevan siihen pätevä. Tiedän, että samaan aihepiiriin liittyvä maisterivaiheen kurssi meni omalta osaltani erinomaisesti. Tiedän, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus saada opetuskokemusta. Lisäksi tiedän myös sen, että tämän vähätöisempää kurssia ei laitoksellamme tarjota, joten tämä on oiva ja turvallinen tilaisuus kokeilla siipiään opetustehtävissä. Näin voin siis järjellä perustella itselleni, että kaikki tulee menemään hyvin, ja nyt tehtävänäni on vain uskoa siihen. Olen päättänyt muuttaa itseäni parempaan suuntaan, joten tässä on oiva tilaisuus lopettaa itsensä soimaaminen ja keskittyä oleellisuuksiin.

Tämmöstä rauhaa tähän maahan siis. Materiaalien kertaamista, luentoslaidien tekoa, käytännön asioiden suunnittelua. Sinänsä ei vaatine enää kauaa töitä, mutta luennoimisen ollessa suurta jännitystä aiheuttava tekijä, toistoja ja harjoitusta tarvitaan. Välillä tarvitaan teetä, mutta eiköhän tästä selvitä.