Lauantai-aamu. Herään kahdeksalta ja pohdin sitä, että kello kahdeksan on ehkä hieman myöhäisempi heräämisaika tavanomaisesta, mutta se selittynee sillä että menin nukkumaan kahdeltatoista normaalin iltayhdeksän sijaan. Nousen ylös ja totean sääennusteen tutkailun jälkeen, että tänne Uppsalaan on luvattu suhteellisen vilpoista ja myöhemmin myös sateista päivää.Vielä ei kuitenkaan sada, joten vaihdan vaatteet, otan sykemittarin, avaimet, puhelimen kuulokkeineen ja lähden pienelle aamulenkille. 

 

13385597_1731383880412335_1175028911_n.j

Ihan vain kukkasia asuntolan pihalta

 

Luvassa on lyhyehkö, noin neljän kilometrin mittainen aamulenkki Uppsalan keskustaan ja takaisin. Jälleen kerran pohdin sitä, kuinka näinkin yksinkertainen asia voi saada aikaan niin levollisen olon ja hyvän aloituksen vapaapäivälle. Pienellä aamulenkillä lienee nyt entistä suurempi vaikutus, kun minulla ei ole täällä Ruotsissa salijäsenyyttä enkä siksi pääse liikkumaan ihan samalla tavalla kuin Suomessa ollessa. Salijäsenettömyys on toisaalta siinä mielessä hyvä, että nyt on pakko tehdä jotain muuta: Kun lihaskunto on prioriteetti numero yksi, aerobinen erityisesti hölkkäilyn muodossa jää usein täysin retuperälle. Monipuolisuus ja vaihtelevuus on siis varsin tervetullutta, eikä tässä tarvitse muutenkaan pelätä etteikö lenkkeily saisi hyvänolontunnetta aikaan. 

34 minuutin ja 442:n kilokalorin jälkeen siistiydyn ja olen iloinen siitä, että minulla on vielä vadelmia jäljellä. Onhan ihan ok olla riippuvainen aamurahkasta, kaurahiutaleista, marjoista ja kookosöljystä? Jälleen kerran tulee miettineeksi sitä, miten yksinkertaiset asiat saavat niin hyvälle tuulelle. Hyvähän se on, oli se sitten lenkinjälkeistä onnellisuushumalaa tai sitten jotain muuta. Aamiainen lautaselle ja vihreää teetä tulemaan, kone auki ja sitten hiljaisista, omista aamuhetkistä nautiskelua. Vaikken herääkään kukonlaulun aikaan, voin rehellisesti todeta olevani enemmän aamuihminen kuin iltavirkku. Oman maailmani parhaimpia asioita on herätä rauhassa hyvissä ajoin, pitää mahdollisuuksien mukaan pieni urheiluhetki, syödä hyvä aamupala, juoda aamukahvia ja lukea päivän lehti rauhassa. Pitää pieni hetki itsensä kanssa ja valmistella aamiainen avomiehelleni. Herättää toinen ja leikkisästi nauraa toisen aamukoomalle. Toinen saa vuorostaan nauraa minulle, kun menen vähän "lepäämään" sänkyyn perjantaina iltayhdeksältä. Aika pian kuuluu kuulemma tuhinaa, mikä ei taukoa välttämättä silloinkaan kun toinen usean tunnin päästä kömpii viereen. Tottakai normaaliarkena erityisesti mun aamut voivat olla erilaisia juuri kertomastani ihanteesta, sillä vaikka koen olevani aamuihminen, niin tietty määrä tunteja on kuitenkin nukuttava yössä: Eli jos päästään vasta myöhään nukkumaan, nukun aamuherätykseen asti vaikka se olisi luontaisen aamukelloni herätysaikaa myöhäisempi. Normaalina arkena onkin siis aika tavanomaista, että tuhistaan kumpikin ihan yhtä kauan, mutta jos pystyn noudattamaan omaa rytmiäni (Niin kuin täällä Ruotsissa yksin ollessa), niin herään selkeästi aikaisemmin. 

 

kylie.jpg

From http://weheartit.com/entry/244063350/search?context_type=search&context_user=kdxnielle&page=2&query=morning

 

Lisää teetä. Elämä makaa hyvin ja minulla on koko päivä aikaa hoitaa tekemättömiä asioita. Olo on fyysisesti hyvä, virkeä ja mieli seesteinen. Kohta se miehekekin varmaan herää Suomessa, ja pääsen ikävässäni naljailemaan toisen aamu-unisuudesta ja siitä, kuinka meni vissiin taas vähän myöhään. Aivan loistavaa ja rauhallista lauantaita jokaiselle :)