Istun alas syömään päivällistä, juomaan päivän toista pannullista teetä. Miten on voinut pieni ihminen ikävöidä teetä niin paljon? 

Elämä on ollut yhtä hulabaloota viimeaikoina, mikä on ollut ehkä pääteltävissä pitkän hiljaisuuden ansiosta. Tällä kertaa hulabaloo on ollut laadultaan positiivista, eikä sitä ole voinut kutsua perinteiseksi kiireeksi. Jäin nimittäin suoraan lomalle Suomeen palattuani, ja heti kotimaahan palattuani olinkin sitten koko ajan menossa: Heti seuraavana päivänä rakkaan avomiehekkeeni ystävien häihin, yksi vapaapäivä appivanhempien tykönä ja pakaten ja sitten Pariisin koneeseen. Lomamatkalle otimme mukaan paremman puoliskon kaverin, alun perin porukan piti olla vielä vähän isompi mutta näillä jouduttiin menemään tällä kertaa. Reissu oli pääosin oikein onnistunut, eikä surullinen Nizzan tapaus näkynyt Pariisissa oikeastaan ollenkaan. Pakko kuitenkin todeta, että älkää hyvät ihmiset lähtekö matkamuistomyymälästä ennen kuittien ja kassissa olevien tuotteiden tarkistusta, älkää vaikka olisitte Euroopassa. 

Suomeen palatessa poikettiin usean kaverin luona, kevennettiin kantamuksia kotona ja lähdettiin sitten puolestaan mun vanhempien tykö. Loppuloma menikin sitten appivanhempien luona, ja ensimmäinen päässä oleva ajatus heille saavuttaessa oli että minä en matkusta loman aikana enää yhtään mihinkään, ainakaan kauas. Niinpä lomani koostui oikeastaan pääosin vain seuraavista aktiviteeteista: Nukkuminen, syöminen, usean kirjan lukeminen, Guitar Hero -rumpujen soitto, salilla käynti sekä mustikoiden ja vadelmien poimiminen. Oleellinen seikka loma-ajassa oli lisäksi se, etten viettänyt aikaa koneella tai yleisesti sosiaalisessa mediassa läheskään niin paljoa kuin mitä yleensä. Sähköpostit pursusivat olennaista ja ei-niin-olennaista asiaa aina niitä tarkistettaessa, en ole ennen oikeastaan edes tajunnut että sekin homma menee yli äyräiden jos ei pariin päivään käy katsomassa tilannetta. Jännittävää kaikin puolin, sillä ensimmäistä kertaa tuntui siltä, etten siedä ylimääräistä istumista, no-brainer-toimintaa ja jatkuvaa tavoitettavuutta sitten yhtään. Tämänkin tekstin olisin kirjoittanut ennemmin old-schoolisti kynällä paperille, mutta koska päiväkirjani on siirtynyt pienessä muuttokuormassa kotiin, niin tyytyminen oli läppäriin. Ja hyvähän se on saada tilannepäivitys suoraan tännekin. Parasta lomassa on ollut se, että olen tehnyt asioita joita en normaalisti arjessa tee tai kerkeä tekemään, ja olen yrittänyt pitää jopa aivojen käyttämisen jollain tasolla mukana menossa. Etsin jopa jonglöörauspalloja Tuurista siellä käytyämme jotta voisin jatkaa Ruotsissa aloitettua sipuliharrastusta, mutta ikäväkseni piti todeta että pallot pitänee tilata jostain. 

Tänään jatkoin unia kun parempi puolisko heräsi ensimmäiseen lomanjälkeiseen työpäivään. Olen pyhittänyt koko päivän melkeinpä kokonaan siivoamiselle: Eilen oli kisapäivä joten pyykkiä on paljon (Mainittakoon sen verran, että harrastuksemme tuottaa paljon pyykkiä), ja järjesteltävää on ollut muutenkin. Kaapit ovat olleet entropian vallassa jo ennen Ruotsiin lähtöäni, joten oli korkea aika järjestellä vaatteet ja muut vähän parempaan kuosiin. Lisäksi katsoin Alan Turing -dokumentin areenasta ja päätin, että joku päivä matkaamme rakkahimman kanssa Bletchley Park:iin. Kaikesta päätellen kaikki siis hyvin, ja elämää organisoidaan normaaliarkeen.