Aikaisemmin ei ole konkretisoitunut näin tehokkaasti se, kuinka arvot voivat muuttua elämänkokemusten myötä. Tottakai olen tiedostanut että näin asia todella on, mutta siitä lähtien kun olen tutustunut arvojen ohjaamiin valintoihin elämässä arvoni ovat olleet kutakuinkin samat, useamman vuoden ajan: Lapsuuteni ja nuoruuteni ansiosta koen terveellisyyden ja liikunnallisuuden erittäin tärkeinä, lisäksi haluan haastaa itseäni jatkuvasti ja mennä elämässä siten eteenpäin ja niin edelleen. Kulunut vuosi tapahtumineen on kuitenkin muuttanut terveellisyyden merkitystä hyvin radikaalisti. Mummoni sairastuminen ja sairaskohtaus ovat saaneet minut miettimään entistä enemmän sitä, miten haluan elää elämäni ja millaisia valintoja haluan tehdä. Tiedän, ettei elämässä voi suunnitella kaikkea, mutta näiden vierestä seurattujen asioiden takia haluan tehdä kaikkeni sen eteen, etten minä tai läheiseni joutuisi samaan tilanteeseen. Toki tiedän olevani ainoa, johon voin valinnoillani suoraan vaikuttaa, mutta toivoisin silti että rakkaat pysyisivät hyväkuntoisina vierelläni loppuun asti. Minä en halua Alzheimeria, en halua halvaantua. Tuntuu pahalta, kun läheinen on näistä asioista johtuvassa tilassa, johon kukaan ei ikinä toivo joutuvansa. Kaikki on niin särkyvää.

Näistä voi hyvinkin saada sellaisen kuvan, että koen kaiken olevani niinkin yksinkertaista että kaikki menee juuri niin ruusuisesti kuin päätän niiden menevän. Tai että suremisen sijasta keskityn vain siihen, että miten itse välttäisin samanlaiseen tilanteeseen johtumisen. Nämä eivät pidä paikkaansa, suren paljonkin mutta en vain halua avata sitä täällä tässä vaiheessa yhtään sen enempää. Surun lisäksi mielessä ovat kuitenkin pyörineet väkisinkin ne ajatukset, jotka kumpuavat siitä että kuinka paljon pystymme itse vaikuttamaan siihen, miten vanhenemme. Minulla on paljon kysymyksiä, joihin en tule saamaan vastausta: Mitkä asiat johtivat mummoni sairastumiseen? Kuinka suuri rooli elämäntavoilla oli? Eroavatko elämäntapamme toisistaan niin paljon, että riskimme sairastua eroavat merkittävästi? Millä asioilla on oikeasti merkitystä? Mikä on geneettisten tekijöiden lopullinen merkitys? Kuinka suuri vaikutus onnellisuudella on? Entäpä koulutuksella? Tuleeko asiat muuttumaan tulevaisuudessa niin, että minusta voitaisiin vain päästää irti sen sijaan, että sekoaisin ja aiheuttaisin vain surua lähimmäisilleni siihen asti, kunnes jokin minut lopulta veisi? Keksiikö yhteiskuntamme ehkäisy- tai parannuskeinoja näihin merkittäviin terveysongelmiin? Saadaanko nämä keinot markkinoille ja yleiseen käyttöön ennen mahdollista sairastumistani? Mistä voimme tietää, että kärsiikö toinen vai ei, tunnistaako ja onko läsnä? Mistä ne kaikki itkut johtuvat?